Friday, June 25, 2010

Se on Jopo eikä mikään mopo



Takapihalla on ollut seisonnassa Jopo jo pari vuotta.
Sateesta, lumesta ja muista häiriötekijöistä huolimatta pyörä on pitänyt pintansa hyvin.
Nyt sen läpi alkaa kasvaa puu.
Sadan vuoden päästä jälkipolvi voi sitten ihmetellä puuta, jossa kasvaa Jopo.

Thursday, June 24, 2010

Puu on aivan kaatunut




Kaipuu on kirosana lompakossa niille, jotka eivät pidä mitään muassaan.
Miksi puut eivät pysy pystyssä?

Friday, June 18, 2010

Vesi, tuo voide vanhanaikainen















Suomen Miami löytyy ruissalosta.
Turkoosinsinisen taivaan alla on aikaa maata reporankana auringon kilossa.














Mukava on kelluttaa jahtia marinassa ja istuskella aurinkokannella siemailemassa jääteetä.
Siinä arkiset huolet katoavat ja taas jaksaa rapsutella lokinpaskat ja muut näkinkengät venettä rumentamasta.
Suomen kesä on lyhyt, mutta hektinen.

Saturday, June 12, 2010

"Kettinkiä", sanoi pultti; tuo rautakoura














Peleng on siitä hyvä objektiivi, että sojottaa sitä minne tahansa, niin aina se jotain nappaa.
Kaikkea tuttua turkulaista kuvasta löytyy, jos vain jaksaa käännellä näyttöä.
"Älkää peljätkö, se on täytetty" sanoi Paavalikin aikoinaan kun Jeesuksen näki.

Friday, June 11, 2010

Kalan silmässä on katse




Aurajoella, kuten muillakin joilla on suunsa.



Joidenkin suut ovat isompia kuin muiden.
Onneksi Peleng tallentaa kaiken.

Thursday, June 10, 2010

Muu maa Muumipappa



Viime aikoina pyöräillessäni ympäri Turkua on tullut kiinnitettyä huomio erääseen ihmisryhmään joka röyhkeydellään, vauhdinhurmallaan ja kuolemaa uhkaavalla käytöksellään saavat tavallisen pyöräilijän pään, eh... pyörälle päästään; Tappajapapat.
Kun polkupyöräilevä, yli 70 vuotias vanhus suhahtaa ohi varoittamatta tuhansien eurojen arvoisella kilpapyörällään kuin Lance Armstrong pukeutuneena viimeisimpiin high-tech -asuihin ja pyöräilylaseihin, kuivettuneet kintereet äärimmilleen jännitettyinä ja harvat hiukset aerodynaamisen pyöräilykypärän tuuletusaukoista hulmuten, tulee mieleen että mitä helevettiä?
Missä ovat lapsuuteni papat ja mummot?
Seinäkellon naksutuksen säestyksellä pappa kääntää kylkeä päiväunillaan maiskutellen hampaattomalla suullaan nuoruuden muistojaan ja mummo nousee kiikkustuolistaan ja laittaa yleisradion iltapäiväohjelmaa hiljaisemmalle.
Avoimesta ikkunasta kuuluu puron solina ja haarapääskyn sirkutus.
Toista on tänään.
Vanhuus on suorituslaji.
Tuokaa takaisin vanhanajan mummot ja papat, jotka osasivat vanheta.
Sen takia tässä kuvassa lehmä jos toinenkin.
Lehmä kun ei turhia märehdi ja kuolee silti harvoin vanhuuteen.
Aika Zen.

Sunday, June 06, 2010

Hajoo siilo, siin' on sielunelämää


Hajotetaan sitä Turussa muutakin kuin siltoja. 
Siilot ovat näyttävämpiä kuin sillat.
"Kellä kulta siilon onni" lauloi Laila Kinnunenkin jo vuonna 1959.
Että näin tänään.
Betonin purkaminen on aina yhtä rasittavaa ja pölyistä.