Saturday, February 25, 2012

Monumentit töröttävät



Paavo Nurmen stadion.
Hieno katsomo on tehty sitä varten, että Paavo tulisi joskus vielä näytille ja kansa täyttäisi lehterit.
Paavo itse oli aika välinpitämätön ja ynseä ihailijoitaan kohtaan.
Hän vain juoksi voittaakseen muut, ei sen enempää.
Turha siitä mitään meteliä nostaa.


Pikkulapsille on pienempiä renkkuja.
Näitä hienoja roikuttimia, jotka läpäisevät kaikki EU:n testit siinä, että näihin ei voi hirttäytyä tai jopa loukkaantua, ei lapsuudessani ollut.
Meillä oli vain ympäröivä luonto.
Me saimme aivan rauhassa umplia puroissa, kiipeillä puissa ja tippua katoilta ilman että siitä nousi sen suurempaa haloota.
Jos tulimme joskus kotiin huuli haljenneena, vaatteet likomärkinä tai jalka kainalossa ja tukka sekaisin, en muista etttä siitä olisi sen kummempaa hässäkkää syntynyt.
Naamat ruvella ja verissä päin elettiin ja kerran tuli syötyä hevosenpaskaakin, kun eräs kaveri yllytti: "Et varmaan uskalla!" "Varmaan uskallan!" "Et uskalla!" "Uskallanhan!"
Silloin oli Marttalassa hevosiakin. Ei sitä muuten olisi hevosenpaskaa syönyt suoraan maasta.
Eivät tarttununeet allergiat eivätkä muut taudit kun sai hiekkaa syödäkseen.
Kummasti sitä selvisi muutenkin hengissä lapsuudesta vaikka silloin ei ollut mitään "turvallisia" kiipeilytellinkejä ja direktiivejä, silloin oli vain puita joista tipahdeltiin kuin mitkäkin raa'at hedelmät ja sitten kiivettiin taas takaisin.
Mikähän se siinäkin oli...
Itse asiassa lapsuuteni oli melko turvallinen vaikka olin melko usein turvallani.

Jois on kaks puolta


Turussa voi syntyä vain oikein; jos ei ole syntynyt Heidekenillä, ei ole oikea turkulainen, tai ihminen voi olla muuten "väärält puol jokke" tai sitten vain epämääräinen henkilö jonka sukujuuret eivät ole vähintään Turun linnan rakentamisen alkuajoilta. Piispa Henrikin karjakon aviottoman äpärän jälkeläisilläkin on enemmän statusta Turussa kuin Kemin emigrantilla.
Aurajoki lilluu kaiken tämän keskellä.


Vasemmalla "tois puol jokke" ja loogisesti oikealla sijaitsee "täl puol jokke".
Heleppoa kuin heinänteko.


Tässä vielä kertaukseksi kuva tält puol jokke ja näkymä on tois puol jokke.


Tassä taas mennään toist puol jokke täl puol jokke.
Kemijoki oli helepompi. Oltiin Itäkoskella tai sitten Länsikoskella.
Ja saihan tähän ujutettua puolipisteen pitkän harkinnan jälkeen.

Saturday, February 18, 2012

Testailua ilman päämäärää



Tasaisen harmaa talvipäivä ja uuden Zeiss Distagon T* 1,4/35 ZE testailua jokirannassa.
Valkoista ja lisää valkoista, vaikka on tässä tuo bussi numero 15 rekvisiittana.
Ainoa kuva himmennettynä, terävää on. Tälle ei tarvinnu tehdä mitään. Siinä on miten on otettu.
f8, 1/80 +1EV



Yksinäinen kaljatölkki hangessa. Tarkennus betoniseinään.
Ei ole paljoa terävyysaluetta lähietäisyydeltä, ei.
f1.4, +1EV


Kauempaa saa sitten hieman enemmän terävyyttä täydellä aukolla.
Oikealla kotikatuni.
f1.4, 1/1000s +1EV


Sitten menikin hieman kinkkiseksi. Valkoinen hanki, tasaisen harmaa valo ja silmälläkään ei nähnyt lumessa sävyjä.
Ensimmäinen kuva meni vähän "yli", joten oli pakko ottaa NikSoftwaren SilverEfexPro käyttöön ja tehdä jotain, vaikka mustavalkokuva!
f2.5, 1/800 +2EV, mutta Nikillä sai "alivalotettua" yhden pykälän, joten lumeen tulivat taas sävyt.


Onneksi filmi on halpaa ja yritys kova, joten ei kun kokeilemaan uudestaan.
Tälle ei enään tarvinnut tehdä muuta kuin hieman käyttää NikSoftwaren Vivezaa ja lisätä ripaus kontrastia keltaiseen.
f1.4, 1/5000 +1EV


Terävyysaluetta ja kontrastinsietokykyäkin piti testata.
Jostain tämäkin on tarkka.
f1.4, 1/2000 0EV
Kaikki, paitsi nuo mollukat ovat suoraan kamerasta.
Joo ja tulihan sitä iPhonellakin kuvattua, kun kyllästyi Zeissiin...
Tuotoksia, kylläkin pienikokoisina, kun en ole vielä saanut päätettyä tumblr -sivun ja wordpressin välillä.
Väliäkö sillä.

Saturday, February 11, 2012

Inspiraatio on oletusten summanmutikka


Kauppareissulla törmäsin Oripääläiseen vanhempaan mieheen, joka toljotti ihmeissään jotain  ja sanoi tullessani paikalle, että tien yli meni juuri "ainakin näin suuri rotta".
Minä siihen, että kettuihin olen törmännyt, niitä on kaupunki pullollaan, mutta rottaa en vielä ole nähnyt.
Rotista päästiinkin sitten susiin, joita Oripäässäkin jahdataan sormi liipasimella.


Tulimme siihen lopputulokseen, että susipelko on edelleenkin ylireagointia ja että susi ei ole kovin vakava uhka ihmiskunnalle.


Vaihdoimme siinä sitten enemmänkin luonnossa kokemiamme villieläinten näkemisistä johtuvia tuntemuksiamme tovin aikaa.
Kerroin nähneeni kerran ilveksen.
Lopuksi menimme matkoihimme.


Sen unohdin sanoa, että näin myös lumienkelin Aurajoen jäällä juuri edellisenä päivänä kokeillessani uutta Zeissin Distagon T* 1,4/35 ZE:tä sormet kohmeessa.


Se oli sen päivän luontokuva.